Featured Slider

Äitiys ja opiskelu

Äitiys ja opiskelu sopii kyllä yhteen, vaikka aikamoista sumplimista se välillä onkin.

Äiti yrittää opiskella, vauva on kantorepussa ja taapero roikkuu äidissä.


seampi teistä lukijoista on laittanut minulle viestiä ja toivonut postausta opiskeluistani, erityisesti äitiyden yhdistämisestä opiskeluun ja kokemuksiani siitä. Olen papereita vaille valmis kasvatustieteiden maisteri, ja vaikka olen suurimman osan opinnoistani tehnytkin ennen kuin sain lapsia, ajattelin kuitenkin kertoa teille omasta kokemuksestani. 

Lapsena ja teini-ikäisenä sitä ajatteli, että Aikuisena asiat menevät tietyssä selkeässä, kronologisessa järjestyksessä: ensin opiskelee ja valmistuu, sitten saa työpaikan, löytää unelmiensa prinssin, menee naimisiin, ostaa talon ja saa lapsia. Sitten huomaa olevansa aikuinen, eikä asiat menekään ihan noin. Eikä se haittaa! 

Minulla kesti tovi ennen kuin päädyin opiskelemaan kasvatustieteitä ja tarkemmin sanottuna opettajaksi. Lukion jälkeen pidin välivuoden, sen jälkeen kävin opiskelemassa hetken Malmössä Ruotsissa, palasin taas Suomeen töihin ja olin vähän aikaa Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä, kunnes päätin tavoitella lapsuuden haavettani ja unelmaani ja hain Helsingin yliopiston kasvatustieteelliseen, mihin sitten pääsinkin heti ekalla yrityksellä. Siellä tein kandini, ja naimisiin mentyäni muutin Turkuun, olin vuoden töissä ja hain sitten maisteriohjelmaan Turun yliopistoon. Kiemuroita ja välivaiheita on siis riittänyt!

Vauvakuume ja perhehaaveet

Tiesimme mieheni kanssa, että haluamme lapsia mahdollisimman pian, joten kun mieheni valmistuminen alkoi häämöttää päätimme alkaa yrittää. En olettanut, että tulisimme heti raskaaksi, ja oikeastaan ehkä vähän pelkäsin, että en ehkä tulisikaan raskaaksi nuorena sairastetun syömishäiriön vuoksi. Muutamien kuukausien yrittämisen jälkeen tein kuitenkin positiivisen raskaustestin. Silloin minulla oli erikoistumisvuosi juuri alkamassa ja olin aloittanut graduni tekemisen. 

Raskaana oleminen ei haitannut opiskelujani, vaikka minulla oli tähän astisten opintojeni kiireisin ja vaativin vuosi harjoitteluineen. Se oli ihanaa aikaa, ja mahassa kasvava vauva sai minut toimimaan entistä tehokkaammin. Äitiysloman alettua olin vielä harjoittelussa, ja pari viikkoa tein opintojani, kunnes suljin hyvillä mielin gradutiedostoni odottamaan myöhäisempää ajankohtaa. Gradun lisäksi tehtäväksi jäi enää yksi lyhyt harjoittelu ja yhden kurssin lopputyö. 

Pienen vauvan kanssa kävin muutamissa graduseminaareissa, ja gradua työstin välillä iltaisin kotona, ja pojan aloitettua puistohoidon rustailin sitä kahvilassa. Tehokkainta aikaa gradun tekemiseen oli kuitenkin mieheni isyysloma: sen aikana tein työharjoittelun ja kirjoitin graduni samalla, kun odotin toista lastamme (noin viikot 18 - 30). Etukäteen minua oli stressannut hommien tekeminen ja se, saisinko kaiken tehtyä, mutta kun pääsin kunnolla niihin kiinni osoittautui se todella kivaksi. Voin sanoa nauttineeni tuosta ajasta aivan erityisellä tavalla! Oli ihana päästä taas tekemään omaa juttuani ja sitä mitä rakastan.


Mitä tekisin toisin

Opintojen saattaminen loppuun samalla kun olin kotiäiti ei ollut mahdottomuus. Jos nyt tekisin saman uudestaan, en edes yrittäisi tehdä gradua lyhyissä pätkissä iltaisin ja silloin tällöin: se on sangen tehotonta ja siinä mielessä ajan haaskausta, varsinkin jos takana on valvottuja öitä. Mieluummin olisi kannattanut vain odottaa suosiolla miehen isyyslomaa, ja ahertaa useampi tunti ja päivä putkeen. 

Jos olisin aloittava opiskelija, nauttisin opinnoistani enemmän. Nauttisin oppimisesta ja siitä, että saan keskittyä vain itseeni. Lasten saannin jälkeen löysin ihan uuden nautinnon opiskelusta, ja melkeinpä harmittaa, että se on kuta kuinkin ohi kohdallani. Voi mikä ilo ja etuoikeus se on ollut! 

Olisin myös ottanut lapsettomana opiskelijana vielä enemmän kursseja ja kokeillut "hölmöjä" tai "turhiakin" kursseja ja juttuja. Kaiken kaikkiaan olisin ehkä tehnyt ja kokenut vielä enemmän. Jotenkin sitä kuitenkin opintoputkessa keskittyy usein tekemään järkeviä ratkaisuja, ja sitä haluaa valmistua nopeasti. Ja toki eihän ihminen jaksakaan kaikkea tehdä, eikä liikaa kannata itselleen juttuja haalia. Mutta ehkä nyt osaisi paremmin vain nauttia siitä opiskelusta ja oppimisen ilosta, eikä ottaisi siitä samalla tavalla paineita. 


Huomioi nämä asiat

Äitiyden ja opiskelun yhdistäminen ei ole välttämättä lainkaan mahdotonta, eikä se toisaalta ole aina valintakysymyskään. Kuten aikaisemmin totesin, elämä ei aina mene loogisessa järjestyksessä, eikä asiat mene niin kuin helpointa olisi. 

Se, miten helppoa äitiys ja opiskelu on yhdistää riippuu monesta tekijästä. Ainakin nämä asiat on syytä huomioida:

-Hoito: Kuka hoitaa lasta/lapsia, kun sinä opiskelet? Onko isovanhemmat tai puoliso käytettävissä? Vai meneekö lapsi johonkin kodin ulkopuoliseen hoitoon välillä, jotta voit opiskella?

-Läsnäolopakko: Kuinka paljon pakollista läsnäoloa opintoihin liittyy? Entä mahdollisia työharjoitteluja? On selvää, että kirjatenttejä on huomattavasti helpompi suorittaa, vaikka olisi kotona lapsen kanssa, kuin esimerkiksi työharjoitteluja. 

-Puoliso: Kuinka paljon puoliso pystyy tukemaan sinua opintojesi kanssa? Onko hänen mahdollista jäädä töistä pois hetkeksi, jotta voit opiskella? Voitko tehdä osan opinnoista esim. hänen kesälomallaan?

-Talous: Mistä saatte rahaa elämiseen? Mihin ja minkä suuruisiin tukiin olette oikeutettuja? Nostatko opintolainaa? Onko teillä säästöjä, joita voi käyttää opiskelusi aikana? Selvitä nämä asiat etukäteen. 

-Lapsen ikä: Pieni vauva kulkee vielä suhteellisen helposti mukana esimerkiksi luennolla - mikäli tämä sopii luennoitsijalle ja kanssaopiskelijoille (ja vauvalle). Isompi vauva alkaa jo äännellä ynnä muuta, eikä osallistuminen opintoihin vauvan kanssa siksikään välttämättä onnistu. 

-Lapsen sairastelu: Jos lapsi sairastuu, joudutko sinä jäämään hänen kanssaan kotiin? Vai voiko puoliso jäädä kotiin? Miten sinun poissaoloihin suhtaudutaan opinahjossasi?

-Opintojen ajankohta: Helpointa opiskelu on varmasti ennen lastensaantia tai sitten kun lapset ovat jo hoidossa muualla kuin kotona tai koulussa. Harva pystyy koko tutkintoa tai edes suurta osaa opiskelemaan samalla, kun on kotona lasten kanssa. On myös hyvä miettiä, joutuuko uhraamaan liikaa kallisarvoista aikaa pienten lasten kanssa olemisesta, jos opiskelee heidän ollessa vielä kotihoidossa. Opiskelu voi olla ihana henkireikä äidin arjessa, mutta jos sitä on liikaa, voi olla parempi odottaa, kunnes lapset ovat hoidossa muualla. Samalla olen ehdottomasti sitä mieltä, että äitiys ja opiskelu onnistuu siinä missä äitiys ja työkin. Äidin ei tarvitse tai kuuluu keskittyä vain lapsiinsa 24/7. 

Haluaisin opiskella lisää

Arvasin, että näin käy: Kun kaikki alkaa olla paketissa, haluaisinkin opiskella lisää! Kyllä se oppiminen ja aivojen käyttäminen on ihanaa, ja se opiskelijaelämä! Ja sillä tarkoitan esimerkiksi sitä, että hengaillaan opiskelukavereiden kanssa opiskeluruokalassa tai odotetaan, että seuraava luento alkaa. Tai hihitellään luentosalin takarivissä. Tai kun saa istua alas ja näpytellä esseetä tai lukea tenttiin ja OPPIA. On se vaan siistiä!

Nyt onkin ollut vähän tyhjä olo: Mitä minä nyt teen? Tähän asti olen kuitenkin ollut koko ajan sekä kotiäiti että opiskelija, mutta nyt pelkkä kotiäitiys tuntuu hieman oudolta. Olenkin tullut siihen tulokseen, että kotiäitiys sopii minulle hyvin, kunhan minulla on muitakin tehtäviä ja haasteita kuin vain äitinä oleminen. (Hesarissa oli tästä aiheesta juuri mielenkiintoinen kirjoitus, tsekkaa se täältä.) Toki minulla on nytkin blogi ja olen vastuussa mm. äiti-lapsipiirissä, mutta voin kertoa selanneeni eri kursseja yliopiston sivuilla ja miettineeni, voisinko jotain opiskella esimerkiksi ensi keväänä tai ensi vuoden syksynä. Tarkoitus on kuitenkin olla kotiäitinä vielä ainakin pari vuotta. 

Mutta nyt aion kuitenkin pitää opiskelusta tauon. Nauttia lapsistani. Olla läsnä heille. Nauttia illoista mieheni kanssa. Ja käyttää aivojani esimerkiksi tämän blogini tekemiseen! Ehdin opiskella lisää myöhemminkin!

Kuulisin mielelläni teidän ajatuksianne ja kokemuksianne tästä aiheesta! Jättäkäähän kommentteja. 

-Petra

P.S. Jutun kuvat ovat lavastettuja! Arvaahan sen: Eihän kukaan lue graduaan enää sitten, kun se on kansissa! :D


Hoitolaukku: Mitä pakata // Taapero ja alle 6 kk vauva edition //


Hoitolaukku on meille ihan ehdoton. Sinne pakkaan kaiken tärkeän, mitä lapsemme voivat tarvita.

Hoitolaukku.

Hoitolaukku: Mitä sinne kannattaa pakata?


oitolaukku on meidän arjessa aivan ehdoton, varsinkin nyt kun lapsia on kaksi! Kerron teille tänään, mitä meidän laukustamme löytyy. Nyt arjen alettua olen aiempaa paremmin varustanut hoitolaukkua ja käyn sen läpi useita kertoja viikossa, jotta siellä olisi kaikki tarvittava. Se kun auttaa kahden lapsen kanssa liikkumista ja paikoissa käymistä aika paljon!

Esikoista odottaessani hankintoja piti tehdä niin paljon, etten lopulta raaskinut ostaa uutta hoitolaukkua, vaan sain Emmaljungan peruslaukun kahvipakettia vastaan eräästä Facebook -ryhmästä. Laukku oli kuitenkin auttamatta liian pieni, että sinne olisi mahtunut kahden lapsen jutut. Bongasinkin aivan yllättäen eräästä kirppariryhmästä erittäin hyvässä kunnossa olevan Brion hoitolaukun, jota eräs opiskelijatyttö oli itse käyttänyt weekend-bagina. Laukku oli priimakunnossa ja kustansi vain 8 euroa!

Kuvassa kaikki, mitä hoitolaukustamme löytyy.


Vaipanvaihtoarsenaali

Vaipanvaihtoarsenaali

-vaippoja taaperolle
-vaippoja vauvalle (paljon)
-vauvan puhdistuspyyheet eli wipesit
-Emmaljungan vaihtoalusta
-kertakäyttöisiä vaihtoalustoja
-kumihanskat (Kyllä! Taaperon vaippojen vaihtaminen can get messy, joten olen varautunut.)
-vaihtovaatteet taaperolle
-vaihtovaatteita vauvalle (useammat)
-harsoja
-tyhjiä pakastepusseja, jonne voi kätevästi pakata esim. likaiset vaatteet tai käytetyt vaipat

Viihdykkeet ja snäksit

Viihdykettä lapsille, kuten leluja ja kirjoja, imetyskoru, välipaloja ja juomapullot

-leluja ja pieniä kirjoja taaperolle
-Lamaze-lelu vauvalle
-imetyskoru (saatu Raskauskeiju)
-vesipullo taaperolle
-vesipullo äidille
-Mehujehu 
-ChooMee -välipalapussin korkkeja (ostin omani Turusta Kotto -liikkeestä)
-pähkinöitä, Muumi -hedelmäpatukoita (meillä ihan lemppari) ja kuivattuja hedelmiä - mangot meillä lemppareita! (Mangot saatu Foodin)

Äidille

Äidin henkilökohtaiset tarvikkeet

-liivinsuojia
-meikkipussukka
-lompakko
-avaimet
-sateenvarjo
-kuullokkeet
-aurinkolasit
-pastilleja
-nenäliinoja
-ponnareita
-käsirasva (saatu Biodelly)
-puhelin ja kamera (ei kuvattuna)

Muuta

Yritän myös muistaa aina ottaa mukaan itselleni vaihtopaidan, pojalle ruokalapun tai ruokaessun (jos syömistä on tiedossa), ja mukana on usein myös kamera ja mahdollisesti puhelimen laturi, jos ollaan koko päivän menossa. Sisältö saattaa vaihdella hieman vuodenajan mukaan, ja kun vauva alkaa syödä kiinteitä tulee sinne taas uusia juttuja mukaan. Meidän lapset eivät käytä tutteja, eivätkä juo pullosta (jää nähtäväksi, miten tämä neiti meinaa niiden suhteen toimia), joten niitä ei tarvitse myöskään laukusta löytyä. Vaunuilla liikkuessa minulla on aina myös mukana Manduca-kantoreppu vaunujen säilytystilassa. 

Lisäksi päivästä riippuen sieltä voi löytyä eksyneitä pastilleja, kuitteja, taaperon aarteita, pari päivää vanhoja pyykkejä tai kuten tänään: pussiin homehtunut karjalanpiirakka. Mutta se kuuluu asiaan, eikö?

Mitä teidän hoitolaukusta löytyy?

Parisuhde: Mitä mies haluaa? / Sisäinen kauneus /




Mikä on miehen mielestä viehättävää naisessa? Tässä artikkelissa kerron mitä tarkoittaa sisäinen kauneus.

Naisesta tekee viehättävän paitsi ulkonäkö niin myös sisäinen kauneus. Tässä artikkelissa kerron, mitä se tarkoittaa.

Ulkoinen kauneus ei ole ainoa ominaisuus, joka tekee naisesta viehättävän. Yhtä tärkeää ellei tärkeämpää on naisen sisäinen kauneus. Lue täältä mitä se tarkoittaa.



ikä on miehen mielestä viehättävää naisessa? Tätä moni nainen pohtii yhden jos toisenkin kerran elämän ja parisuhteen aikana. Kohtuuttomat kauneusihanteet saavat naiset kuluttamaan tähtitieteelliset määrät rahaa ja aikaa näyttääkseen mahdollisimman hyvältä itseään, mutta myös muita - ja mahdollisesti miestä - varten. Omaan ulkonäköön panostamisessa ei sinäällään ole mitään vikaa, mutta meissä on myös monia muita tärkeämpiäkin ominaisuuksia, joita voisimme kehittää. Ulkonäkö kun ei suinkaan ole ainoa asia, joka tekee naisesta viehättävän. Tosiasiassa monelle miehelle on ihan yhtä tärkeää - ellei jopa tärkeämpää - naisen sisäinen  kauneus. Mutta mitä se oikein tarkoittaa?

10 kohdan lista: Millainen on sisäisesti kaunis nainen? 

1. Nainen, joka hymyilee lämpimästi.

Vastakohta: Nainen, joka vaikuttaa jatkuvasti kiukkuiselta, tyytymättömältä tai onnettomalta, ja ilmentää tätä ruumiinkielellään. 

2. Nainen, joka arvostaa miestään ja on hänestä kiitollinen. 

Vastakohta: Nainen, joka kokee jatkuvasti, että mies on riittämätön ja kykenemätön, eikä arvosta häntä tai hänen panostaan. 

3. Nainen, joka puhuu lempeällä äänensävyllä ja ystävällisesti. 

Vastakohta: Nainen, jonka äänensävy on kireä ja kriittinen, vaativa ja vakava. 

4. Nainen, joka on vastaanottavainen miehen aloitteellisuudelle ja ideoille. 

Vastakohta: Nainen, joka tyrmää miehen lähestymisen, fyysisen kosketuksen ja seksuaaliset aloitteet, sekä tämän ideat, ajatukset, pyrkimykset ja unelmat elämässä.

5. Nainen, joka ihailee ja kunnioittaa miestään.

Vastakohta: Nainen, joka näkee miehessä vain virheitä, kritisoi häntä, puhuu hänelle loukkaavasti, ja tekee tämän kaiken selväksi miehelle itselleen - ja kenties muillekin. 

6. Nainen, jolla on sisäinen rauha ja tasapaino. 

Vastakohta: Nainen, joka on ailahtelevainen ja kuin tuuliviiri, ja miehen täytyy aina jännittää, milloin seuraavaksi räjähtää tai varoa, ettei nainen romahda henkisesti. 

7. Nainen, joka on kärsivällinen ja sitoutunut.

Vastakohta: Nainen, joka on kärsimätön miehen suhteen niin arkisissa tilanteissa kuin laajemminkin; hän kokee usein, että mies on hänen muutosprojektinsa, jonka edistyminen on liian hidasta. Hän saattaa eri tavoin kyseenalaistaa sitoutumisensa, esimerkiksi flirttailemalla muiden miesten kanssa tai uhkaamalla miestä erolla. 

8. Nainen, joka haluaa ymmärtää ja rohkaisee lempeästi. 

Vastakohta: Nainen, joka usein tuomitsee miehensä, eikä ole miestään kohtaa armollinen ja anteeksiantava. Hän kritisoi kärkkäästi miestä lannistavaan sävyyn. 

9. Nainen, joka on itsevarma ja kunnioittaa itseään. 

Vastakohta: Nainen, joka kohtelee itseään huonosti, on itsestään todella epävarma ja tarvitsee mieheltä jatkuvaa varmistusta omasta riittävyydestään ja viehättävyydestään. Hän ei pysty vastaanottamaan miehen kehuja, eikä hän usko omiin kykyihinsä tai luota itseensä. Vaihtoehtoisesti nainen voi olla ylimielinen ja pitää itseään paljon parempana kuin muut. 

10. Nainen, joka antaa miehelleen vapauden olla oma itsensä. 

Vastakohta: Nainen, joka pyrkii kaikin keinoin kontrolloimaan miestään: hän kokee olevansa pomo ja perheen pää, joka määrää milloin ja miten asiat tehdään. Hän tekee mielellään päätökset miehen puolesta, ja yrittää kertoa miehelle, millainen mies tämän kuuluisi olla. 

Kukaan ei ole täydellinen


Parisuhteen alussa useat näistä listan kohdista tulee monelle ikään kuin luonnostaan; emme vielä tunne toisiamme kokonaan ja voidaan sanoa, että näytämme yleensä parhaat puolemme. Kun alamme tuntea toisiamme paremmin ja näemme toinen toisemme huonotkin puolet, parisuhde arkistuu ja kohtaamme vaikeuksia niin parisuhteessa kuin elämässä yleensäkin, voi toimintatapamme kenties muuttua. Usein silloin alkaa myös paljastua meidät heikkoutemme ja haavoittuvuutemme - mikä saattaa yllättää paitsi puolisomme myös itsemme. Tämä on kuitenkin oikeasti hieno ja tarkoituksenmukainen asia, joka antaa mahdollisuuden todelliseen kasvuun ja kehittymiseen. Pitkässä sitoutuneessa parisuhteessa on ihanaa, että saamme yhdessä puolisomme kanssa kasvaa rauhassa paremmiksi toisiamme varten. 

Kukaan meistä ei ole täydellinen, eikä tarkoitus ole, että esittäisimme puolisollemme jotakin tai että meillä ei voisi olla huonoja hetkiä ja päiviä, negatiivisia fiiliksiä, riitoja ja haasteita. Mutta ehkä oleellista on tarkastella itseään ja omaa sydäntään, mitä sieltä kumpuaa ja pulppuaa. Usein, kun itsellä on hyvä, turvallinen ja rakastettu olo, on oma käytös toista kohtaa myös sellaista. On myös hyvä pitää mielessä, että aina ei välttämättä tunnu siltä, että puolisomme "ansaitsee" meiltä hyvää, kunnioittavaa tai rakastavaa kohtelua. Loppujen lopuksi emme voi kuitenkaan muuttaa ketään muuta paitsi itseämme, ja toimimalla itse oikein, rakastaen ja kunnioittaen itseämme ja toista voimme kenties inspiroida muutosta myös puolisossamme.

Haluankin rohkaista jokaista keskustelemaan oman puolisonsa kanssa, jos ehkä kokee, että jollain alueella on parantamisen varaa! Joskus on hyvä pyytää rehellistä palautetta ja antaa puolisolle mahdollisuus kertoa, mitä hän kaipaisi enemmän. Se avaa myös mahdollisuuden pyytää ja saada anteeksi. On tärkeää muistaa olla armollinen niin itselleen kuin puolisolleenkin: olemmehan vain ihmisiä.


Kuulisin mielelläni mitä ajatuksia tämä listaus sinussa herättää!

-Petra

Parisuhteesta puhuessani koen aina tarpeen tehdä pienen disclaimerin, joten täältä pesee: en kritisoi, arvostele tai ota kantaa kenenkään avioeroon tai siihen johtaneisiin syihin tai väitä, etteikö päteviä ja hyviä syitä ole, eikä tarkoitukseni ole syyllistää ketään. Parisuhdepohdinnoissani ei myöskään ole kyse suhteista, joissa esiintyy vakavia mielenterveydellisiä ongelmia, riippuvuuksia, sarjapettämistä tai minkäänlaista henkistä tai fyysistä väkivaltaa tms.